4 tärkeää asiaa artroosista (nivelrikko) ja nivelterveydestä, jotka jokaisen olisi hyvä tietää.

Näin keski-ikäisenä halusin kirjoittaa rakkaudella toisille keski-ikäisille (ja miksei muillekin) artroosista, eli siitä, mitä usein kutsumme nivelrikoksi, sekä siihen liittyvistä virheellisistä mielikuvista ja tiedosta. Viime vuosien tutkimus on muuttanut käsitystämme tästä tilasta merkittävästi.

Selvyyden vuoksi ensin termeistä

Osteoartriitti on sama asia kuin artroosi. Menen näiden kanssa itsekin joskus sekaisin. Kansankielessä puhutaan nivelrikosta tai nivelkulumasta. Nämä suomenkieliset termit voivat kuitenkin antaa vääristyneen kuvan siitä mitä nivelessä todellisuudessa tapahtuu, mistä oireet johtuvat ja mitä niiden kanssa voi ja kannattaa tehdä. Lisäksi näiden sanojen osat "rikko" ja "kuluma" saattavat herättää turhaa pelkoa ja toivottomuutta. Siksi käytänkin tässä tekstissä termiä artroosi.

Vanhat mielikuvat ovat edelleen voimissaan

Monilla ihmisillä on selkeä pelko ja huoli oman nivelistönsä tilanteesta. Tämä on täysin ymmärrettävää, jos on kuullut, vaikkapa serkun vaimon veljen puolisolta Raijalta hänen omista negatiivisista kokemuksistansa artroosiin liittyen. Tai ehkä terveydenhuollon ammattilainen on joskus maalannut turhan synkän kuvan tulevaisuudesta – ”ensin menee polvet, sitten menee lonkat ja seuraavaksi selkä” – ja lisäksi suositellut vain liikunnan rajoittamista.

Valitettavan yleisesti ajatellaan, että nivelkipu ja jäykkyys johtuvat pelkästään rakenteellisista muutoksista tai, että artroottisen nivelen normaali rasitus vahingoittaa niveltä. Nämä vanhat käsitykset artroosista voivat johtaa siihen, että nivel nähdään hauraana ja että ainoaksi hoidoksi suositellaan joko rasituksen välttämistä tai leikkausta.

Kun tällaiset virheelliset mielikuvat juurtuvat mieleen, niitä voi olla vaikea muuttaa. Tämä voi johtaa fyysisen aktiivisuuden liialliseen vähentymiseen, mikä heikentää kipua sääteleviä mekanismeja, nivelterveyttä ja lopulta myös toimintakykyä. Tällä tietenkin on negatiivinen vaikutus henkilön koko elämään.

Näiden vanhojen mielikuvien ja kieltolistojen sijaan nykytutkimus korostaa, että artroosissa tulisi huomioida tilanteeseen vaikuttavat yksilölliset biologiset, psykologiset sekä sosiaaliset tekijät. Ne esimerkiksi vaikuttavat kivun säätelyyn ja käytöksellisiin tekijöihin, kuten siihen miten uskallamme käyttää kehoa.

Onko artroosi kulumasairaus?

Artroosi on monimuotoinen, koko niveltä koskeva tila, joka voi aiheuttaa kipua ja on yksi yleisimmistä syistä toiminta- ja työkyvyn laskuun. Sitä esiintyy yleisimmin niska– ja lannerangassa, käsissä, lonkissa ja etenkin polvissa. Vaikka artroosia voi olla melkein kenellä tahansa, on se enimmäkseen yli 40-vuotiaiden ongelma.

Artroosin perimmäistä syytä ei täysin tunneta, mutta se nähdään monitekijäisenä tilana, jossa geeniperimä, elintavat, aineenvaihdunnalliset ja tulehdukselliset prosessit sekä hermoston toiminta ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Artroosissa tämä vuorovaikutus muuttuu niin, että nivelen tasapainotila – homeostaasi – siirtyy vaiheeseen, jossa kudosta rakentavat ja hajottavat prosessit eivät toimi entiseen tapaan.

Artroosin riskitekijöinä ovat muun muassa ikääntyminen, lihaskato ja heikentynyt lihasvoima, vammat, toistuva kuormitus ilman riittävää palautumista, sukupuoli (naiset alttiimpia), geenit, koko kehon aineenvaihdunnalliset ongelmat ja ylipaino. Näistä ylipaino ja nivelvammat ovat suurimmat riskitekijät. 

Vaikka nämä tekijät voivat lisätä riskiä, artroosi ei kuitenkaan ole perinteisessä mielessä nivelen ”kulumasairaus” samalla tavalla kuin auton renkaan kuluminen käytössä, vaan kehon tapa sopeutua parhaalla mahdollisella tavalla sen hetkiseen tilanteeseen.

Uuden tutkimustiedon mukaan artroosi vaikuttaa koko nivelen ekosysteemiin – nivelnesteeseen, rustoon, luuhun, nivelkapseliin sekä ympäröivään pehmytkudokseen kuten jänteisiin ja lihaksiin. Ongelmat eivät siis rajoitu vain pelkästään nivelrustoon, vaan koskettavat koko niveltä ja sitä ympäröiviä kudoksia.

Ja vaikka kaikki tämä saattaa kuulostaa huolestuttavalta, se tarjoaa myös mahdollisuuksia: koska kyse ei ole suoranaisesta kulumasairaudesta, voimme itse vaikuttaa moniin asioihin, jotka tukevat nivelten hyvinvointia.

Artroosin oireisto

Artroosin tavallisimmat oireet ovat kipu, jäykkyydentunne ja toisinaan myös turvotus. Aamujäykkyys on tavallista, mutta se yleensä helpottuu hetken liikkumisen jälkeen. Kipu voi kuitenkin taas pahentua rasituksessa päivän loppua kohti. Aina tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska toisilla liikunta helpottaa oireilua. Kipu voi myös aaltoilla ilman selkeää syytä. Pitkällä aikavälillä kehon asteittainen rasituksen lisääminen voi kuitenkin vähentää kipuoireilua selkeästi. Toisinaan oireilu vähenee itsekseen ajan kanssa. Eli jokaista tilannetta pitää tarkastella yksilöllisesti.

Tässä kohtaa on tärkeä muistuttaa, että artroosimuutokset eivät aina tuota kipua. Kivun tuntemiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi hermoston herkkyys (artroosissa hermosto on herkistynyt keskushermosto– ja ääreishermostotasolla), nivelen aineenvaihdunnallinen tila, niveleen kohdistuva yllättävä rasitus tai vamma, mielentila, kehonkäyttötavat, aikaisemmat kokemukset, stressi, uni, uupumus, kehon ja nivelalueen tulehduksellisuus sekä liikunnan määrä.

Jos itse esimerkiksi nukun huonosti, stressaan pitkään, syön liikaa "pullaa", lisään harjoittelua liian nopeasti tai taas toisaalta heittäydyn liikunnan suhteen liian laiskaksi, ottaa artroottinen polveni siitä itseensä.

Kiputuntemus ei siis synny yhdessä paikassa. Ei aivoissa, eikä nivelessä, vaan on monen tason vuorovaikutuksen "tuote". Keho ja mieli vaikuttavat toisiinsa, jonka pohjalta aivot tulkitsevat kehosta (vaikka artroottisesta nivelestä) ja ympäristöstä tulevia viestejä. Kivun voimakkuus ja kesto siis muotoutuvat meidän biologisten, hermostollisten, psykologisten ja arjen tekijöiden kautta. Jokaisella yksilöllä kipuun vaikuttavat asiat painottuvat eri tavalla. Mustavalkoisesti ilmaistuna, joillakin pääsyy kipukokemuksen nousuun voi olla biologinen, toisella psykologinen ja kolmannella sosiaalinen – mutta reaalimaailmassa se on jokin näiden yhdistelmä. Kun kaikki nämä osa-alueet huomioidaan artroosin hoidossa voi tilanteesta saada hallittavampaa.

Siksi kivun hoito ei tarkoita vain yhtä asiaa. Se ei ole yksinään esimerkiksi minun antamaa hoitoa tai pelkkää lääkitystä, vaan koko elämän huomioon ottava tapa lähestyä kipua ja kehon toimintaa – tavoitteena löytää ne tekijät, jotka vaikuttavat eniten henkilön tilanteeseen. Ja jotta totuus ei unohtuisi: näiden asioiden löytäminen ei aina ole helppoa.

1. Tarvitaanko tekonivelleikkausta aina?

Vaikka toisinaan tilanne edellyttää tekonivelleikkausta, niitä tehdään silti verrattain vähän – ja niihin kannattaakin turvautua vasta, kun muut keinot eivät ole tuottaneet tulosta. Oma tuntumani on, että tekonivelleikkauksia tehtäisiin ehkä vieläkin vähemmän, jos nivelrikkoon liittyvistä vääristä uskomuksista päästäisiin eroon ja keskittyisimme enemmän siihen mitä asialle voidaan tehdä ilman leikkausta.

Jos leikkaus on ajankohtainen, osaa tuloksista voidaan todennäköisesti parantaa vaikuttamalla etukäteen tekijöhin, jotka altistavat heikommalle lopputulokselle. Näitä ovat esimerkiksi masennus ja muu psykologinen kuormitus, kipukatastrofointitaipumus, korkea kiputaso ja kipuherkistyminen (nociplastinen/neuropaattisen kaltainen kipu), vähäinen liikunta ja lihasvoima sekä epärealistisen korkeat odotukset leikkauksesta. Kun näihin asioihin puututaan ajoissa, toipumisen edellytykset paranevat.

On siis tärkeää, että nivelen kuntoutuksesta, omasta hyvinvoinnista ja leikkauksesta sekä siihen liittyvistä huolista ja odotuksista keskustellaan avoimesti jo ennen operaatiota. Uskalla kertoa huolistasi ja kysy rohkeasti asioista, jotka askarruttavat sinua.

2. Niveltä saa ja pitää rasittaa

Sopivassa määrin rasitettuna kehosta tulee kestävämpi – myös nivelten osalta. Liikunta on nivelille kirjaimellisesti ravintoa. Liian vähäinen rasitus voi häiritä nivelen aineenvaihduntaa ja ravinteiden saantia.

Hyvä esimerkki tästä ovat astronautit. Avaruudessa painottomammassa tilassa heidän nivelpintansa ohentuu ja sen aineenvaihdunta muuttuu. Kun he palaavat maan kamaralle painovoiman luoma rasitus palauttaa nivelpinnan paksuutta. Toki maan kamarallakin pitkäaikainen kuormituksen puute alkaa häiritä nivelen kuntoa.

Tutkimusten mukaan liikunta näytäisi olevan hyödyllistä ja turvallista myös silloin, kun nivelessä on artroosia tai riski sille. Yksinkertaistaen liian vähän tai liian paljon liikuntaa ilman riittävää palautumista voi hankaloittaa nivelten tilannetta, oli nivelrikkoa tai ei. Siksi jokaisen kannattaa pyrkiä löytämään itselle sopiva tasapaino kuormituksen ja palautumiskyvyn välillä.

Vapaa-ajan liikunta ei lisää nivelrikon riskiä ja lihasvoiman ylläpitäminen on tärkeää nivelterveydelle.

Jos aloitat harjoittelun artroottiselle alueelle, on normaalia, että paikat tuntuvat kipeämmältä ensimmäisten viikkojen aikana. Kivun määrä voi toimia oppaana, jonka pohjalta liikunnan määrää ja intensiteettiä voi säätää. Älä liiku tuskan kanssa ja vältä sellaisia harjoitusmääriä tai -muotoja, jotka aiheuttavat toistuvasti voimakkaan ongelma-alueen ärtymisen seuraavina päivänä.

Hiukan lisääntynyt kipu ei aina tarkoita, että jotain olisi vialla – se voi olla myös merkki siitä, että olet tekemässä asioita, jotka vievät sinua oikeaan suuntaan. Nivelistä kuuluva rutina on tavallinen ilmiö eikä tarkoita, että liike vahingoittaisi niitä.

Aloita asteittain ja pyri liikkumaan ainakin kolmena päivänä viikossa, jos vain pysyt.

3. Oireilu ei välttämättä vaikeudu iän myötä

Ikääntymistä pidetään helposti syynä nivelissä tapahtuville muutoksille. Vaikka artroosin esiintyvyys kasvaa iän myötä ikä ei kuitenkaan ole sen suora syy, vaan ikä voi vaikuttaa ruston vaurioitumisherkkyyteen sekä sen kykyyn korjautua.  

Nivelkuluman aiheuttama oireisto ei välttämättä myöskään aina pahene iän myötä. Osalla oireisto pysyy pitkään vakaana tai jopa paranee, vaikka rakenteissa tapahtuisi muutoksia. Artroosin tämän hetken tilanne ei siis välttämättä ennusta oireistoa tai edes nivelen muutoksia tulevaisuudessa. Ja vaikka nivelessä olisi jo paljon muutoksia ei se tarkoita sitä, että muutokset nivelessä ovat ainoat syyt, jotka voivat vaikuttaa oirekuvaan.

Toisin sanoen: diagnoosi ei aina ole kohtalo – ja rakenteelliset muutokset eivät yksin määritä sitä miltä nivel tuntuu.

4. Elämäntavat ovat hoidon perusta

Tämä on monelle se haastavin osa. Mitä oikeastaan pitäisi tehdä, kun ei oikein tiedä artroosista mitään. Pyrin tekemään tämän yksinkertaiseksi, mutta samalla hiukan haastan sinua lukijana. Minkälaisia elämääsi liittyviä muutoksia tekisit sydänterveyden parantamisen eteen? Olen aika varma, että sinulla on jonkinlainen aavistus tästä. Lähtisit ehkä liikkeelle ruokavaliosta, liikunnasta ja painon- ja stressinhallinnasta (työ, koti, sosiaaliset suhteet, mieliala jne.). Ehkä myös miettisit mitä voisit tehdä paremman unen eteen.

Kaikki nämä samat asiat pätevät myös artroosiin liittyvän kivun ja toimintakyvyn parantamisessa. Ne voivat vähentää tulehduksellisuutta, rauhoittaa hermoston yliherkkyyttä, parantaa kudosten aineenvaihduntaa ja palautumiskykyä sekä edistää unta (uni on osa kivunsätelyä) ja kuntoa.

Nivelterveyden tulevaisuus on mielestäni yksilöllisessä ja kokonaisvaltaisessa hoidossa. Vaikka moni meistä tarvitsee välillä apua vaikeissa tilanteissa, hyvä uutinen on, että voimme itsekin tehdä paljon nivelten hyvinvoinnin eteen. Muista, että keho on sopeutumiskykyinen järjestelmä – ja sen hyvinvointia voi tukea monin tavoin myös artroosin kanssa.

Jos sait tekstistä jotain uutta tai uskot, että joku toinen voisi hyötyä siitä, jaa teksti eteenpäin.

Mahtavaa viikkoa kaikille!

– Kiropraktikko Kristian Ekström, Helsinki ja Kirkkonummi

Ajanvaraus